Must on tullu...

Kutomis hullu, must on tullu...

Jo muutamina vuosina syksyn alettua on alkanut kutomisinnostus nostaa päätään. Kaivan esille puikot ja hypistelen vanhoja lankoja. Kaupoissa tsekkaan lankahyllyt ja mukaan voi tarttua jokin uusi kerä inspiroivan värinsä vuoksi. Kaivan esiin myös vanhat neulelehdet. Anoppi on tilannut mulle Novita lehteä ja se on kyllä ollut kiva. Periaatteessa mun kutomistaidoilla on tehty vaan lapasia tms. pieniä töitä. Tänä syksynä opettelin kutomaan villasukkia, joku mulle onkin jo vihjannut, että eiköhän noita sukkia ja lapasia oo jo tarpeeksi, kukakohan mahtaa ;). Mut hei siis mukava harrastus, rentouttaa, ja on ihanaa, kun saa jotakin kaunista valmista aikaan. Sen verran oon helposti kyllästyvä, että kaksia samanlaisia en kyllä koskaan viitsi tehdä. Aina tarvii keksiä jotakin erilaista.

Haluan kuitenkin aina oppia uutta ja haasteet sopivassa määrin on hyvä juttu. Niinpä tällä hetkellä kudonnassa on villatakki. Sen verran on jo valmista, että homma tulee valmistumaan, se voiko sitä käyttää onkin sitten eriasia.