DECORATION

Pitkän harkinnan jälkeen sorruin nettiostoksiin. Pari viikkoa sitten tuli laatikkoon odotettu ilmoitus saapuneesta paketista. Jee... mahdollisimman pian hakemaan ja heti kurkkaamaan pahvilootaan, vaikka kiire olis jo ollut lähetä treeneihin.

Niin kuin usein käy, yksi muutos käynnistää toisen, kolmannen jne. Tässä saatte hieman kuvia askartelu/vierashuoneen uudesta ilmeestä. Kuvista voisi kyllä päätellä, että kyseessä on meidän pienemmän katin huone. No mutta kumminkin, kukapa ei tykkäisi köllötellä pehmeällä sängyllä, jossa on vielä Tine K peitto :). Ja joka kissallahan pitää oma huone olla.

Tilda muuten nukkuin koko projektin ajan peiton päällä, vaikka sänky vaihtoikin paikkaa useampaan otteeseen. Ja sisustelija meinasi välillä saada harmaita hiuksia koko hommasta, kun sopusointuista lopputulosta meinannut millään tulla.

 

 

Lopulta sängyn paikka jäi ikkunan eteen... Tiedä siitä sitten et onko parempi niin, mutta ainakin muut tavarat sopivat näin huoneeseen paremmin.

Siirin herkut

Pikku Siiri on kasvanut hurjasti ja on jo mukava metsälenkkikaveri. Tänää käytiin aurinkoisessa syysilmassa lähimetsässä tallustelemassa. Tai minä tallustelin flunssaisena ja Siiri juoksi kymmenen metriä eteeni, teki täyskäännöksen, ja juoksi kymmenen metriä taakseni ja taas käännös. Voi sitä juoksemisen riemua. 

Optimistisena otin korinkin mukaan, jos vaikka vielä löytäis suppiloita. Niitä on kyllä tänä syksynä ollut niin heikosti, että kori todellakin oli optimismia. MUUTAMA kuitenkin löytyi.

 

Ei taida olla vaikea arvata mitä näissä kuvissa yritetään saada ... Ei omenoita vaa niitä suppiloita. Siiri napsii niitä ihan suoraan maastakin. On kiire saada sienet kerättyä ennen kuin ne menevät parempiin suihin. Ihme otus tuo koira. Pelottaa vaan, jos joskus laittaa suuhunsa muitakin sieniä kuin näitä myrkyttömiä. Toistaiseksi ei onneksi ole viitteitä siitä ollut. Ne on ollu vaan ne suppilot kun ovat HERKKUA.

 

Syssyä...

... mut ei hämärän hyssyä. Mistäköhän toi tuli mieleen. No ehkä siitä, että mun mielestä tää syksy on ollut niin valoisa ja hieno kuin vaan mahdollista. En voi uskoa, että on jo viikon päästä MARRASKUU. Voipi olla, että kaikenlainen kiire ja touhu on vaan saanut aikaan sen, etten ole huomannut pimeyttä ja synkkyyttä. Mutta ei ainakaan meidän seudulla oo montaa sadepäivää ollut. No pääasia varmaankin, et  pimenevät päivät eivät ole masentaneet tai aiheuttaneet voivottelua, heh. Nää kuvat on kyl aika harmaan sävyisiä...

Sohvalla oleva harmaaraidallinen tyyny on synttärilahja anopilta. Tykkään kovasti!

 

 

35+34

Synttärikaffetteluja oli ohjelmassa viikonlopulla. Oikeat päivät olivat jo syyskuun lopulla, mutta nyt löytyi yhteistä aikaa kahvikekkereille. Periaatteessa mitä sitä aikuisten synttäreitä viettämään mitenkään erityisesti, kun ei ole pyöreitä vuosia tai sellaista. Mutta toisaalta ne ovat tilaisuuksia tavata sukulaisia, istua muutama tunti, ja jutella kuulumisia. Unohtamatta tietysti kahvipöydän herkkuja. Mukavaa oli tälläkin kertaa.

Klik klik

Haravoinnin lomassa. Tuntuuko että sinua seurataan. Jossakin rapisee, joku tuijottaa sinua. Niinpä niin ;) Kissa, jos joku osaa tuijotuksen taidon.

Kerran kuussa...

Edelleen sujuu blogin päivittely hyvin hyvin harvakseltaan. Enemmänkin stressaa ajatus kuvaamisesta, bloggausaiheiden miettisestä ym.

Nyt odotellaan lehtien varisemista, jotta pääsee haravoimaan ;). Tuntuu, että lehdet ovat erityisen keltaisia tänä syksynä. En sitten tiedä onko tunne vaan? Kauniita kuitenkin, joskaan eivät näissä kuvissa ihan oikeuksiinsa pääsekään.