Pehmoista ja lämpöistä

 

Must on tullu...

Kutomis hullu, must on tullu...

Jo muutamina vuosina syksyn alettua on alkanut kutomisinnostus nostaa päätään. Kaivan esille puikot ja hypistelen vanhoja lankoja. Kaupoissa tsekkaan lankahyllyt ja mukaan voi tarttua jokin uusi kerä inspiroivan värinsä vuoksi. Kaivan esiin myös vanhat neulelehdet. Anoppi on tilannut mulle Novita lehteä ja se on kyllä ollut kiva. Periaatteessa mun kutomistaidoilla on tehty vaan lapasia tms. pieniä töitä. Tänä syksynä opettelin kutomaan villasukkia, joku mulle onkin jo vihjannut, että eiköhän noita sukkia ja lapasia oo jo tarpeeksi, kukakohan mahtaa ;). Mut hei siis mukava harrastus, rentouttaa, ja on ihanaa, kun saa jotakin kaunista valmista aikaan. Sen verran oon helposti kyllästyvä, että kaksia samanlaisia en kyllä koskaan viitsi tehdä. Aina tarvii keksiä jotakin erilaista.

Haluan kuitenkin aina oppia uutta ja haasteet sopivassa määrin on hyvä juttu. Niinpä tällä hetkellä kudonnassa on villatakki. Sen verran on jo valmista, että homma tulee valmistumaan, se voiko sitä käyttää onkin sitten eriasia.

Pienempi villatakki

Ennen kuin uskalsin edes ajatella oman villatakkini kutomisen aloittamista väsäilin hieman pienemmän villiksen. Tämänkin mallin otin Novita lehdestä. Lankana lämmintä seitsemää veljestä. Ihan en ollut tyytyväinen lopputulokseen, ja varmaankin siksi takki majailee vieläkin käyttämättömänä meidän liinavaatekaapissa. En kehtaa antaa kenellekään tutulle, koska mun mielestä hihoista tuli jotenkin suhteettoman kapeat ja ne alkaa aika hassusti tosi kapeilta hartioilta. Myöskin kaulaaukosta tuli mielestäni liian pieni. On se nyt kumma kun ihan tein ohjeiden mukaan... ÖÖÖ... eipä taida oikeesti olla kovinkaan suuri ihme mun kutomisohjeiden lukutaidoilla ;).Noh harjoitus tekee... ainakin jotakin!

Ja hei juu, uusi kutomisprojekti on jo käynnissä. Sekin miniversio, kun oli niin kivanäköinen ja tykkään et saan suhtkoht nopeesti valmiiksi, hätähousuhun kun tahdon välillä olla näissä asioissa.

Isoäidinneliöt in black

Hauskasen näköinen virkattu isoäidinneliöpeitto piristää muuten musta-valko-harmaata sisustusta :). Mulla ei tahdo kärsivällisyys riittää tallaisen peiton tekemiseen. Tuntuu, että neliöitä ei ikinä tule tarpeeksi ja sitten on vielä yhdistäminen. Pari kertaa on homma tullut aloitettua, mutta kesken on jäänyt.

Valmiina...

Aiemmin kutomisinnostuksen yhteydessä mainitsemani villatakki on vihdoinkin valmis käytettäväksi. Lämmin on ja tuli vielä oikean kokoinenkin, mutta valitettavasti olen aika paljonkin liian herkkä villan kutittavaisuudelle. Etenkin ohuen mekon tai paidan läpi pistelee, mutta josko siihenkin vähän siedättyisi käyttämällä. Tiedä siitä sitten, mutta ei tätä kaiken sen sormet kipeinä vääntämisen jälkeen oikein voi ihan käyttämättäkään jättää. Ja onhan tää ihan ihanan lämmittävä nyt näillä pakkasilla.

Tänää olis ohjelmassa loppiaiskaffettelua sukulaisten kesken sekä pitkästä aikaa lentopalloa, jee niin ootan. Liikuntaa ja joukkuekamuja en kyllä vaihtaisi.

Villatakki

 Alkaapi valmistumaan, jeee! Olin koko Joulukuun alun oikeestaa kutomatta yhtään, mut nyt ovat taas puikot olleet vauhdissa. Toinen hiha vaalmistui äskettäin, jotenka kohta saa uutta lämmintä päälle. Huomenna vaan kokoamaan villatakkia! On tästä sairastelusta jotakin hyötyäkin, kun ei muuta jaksa tehdä niin istuu sohvalla kutoo ja kuuntelee ylen puheohjelmia. Oon kuunnellut viime kesästä asti paljon luontoilta ja luontosuomi lähetyksiä ja nyt myös Olgan vieraana sarjaa. Tykkään Olgan tyylistä, tuntuu jotenkin niin aidolta ja rehelliseltä jutuissaan.

Talviunessa

Tuttu tunne niin monilla tähän aikaan vuodesta. Työpäivän jaksaa juuri ja juuri touhuta ja kotona ei saa illalla enää oikein mitää aikaiseksi. Harmittaa, ärsyttää ja väsyttää. Olisi kyllä kiinnostavia asioita joita voisi tehdä, mutta ei vaan viitsi.

Toisaalta mietin, että tarvitseeko edes. Teen viikonloppuna sitten enemmän, kun on energiaa ja olen vuorokauden valoisana aikana kotona. Miksipä en siis vain olisi iltaisin ihan hyvällä mielellä kuin talviunessa. Kyllä se toiminta sitten taasen kevättä kohti nopeutuu arkisinkin ;).

Tuli räiskyy nuotiolla

Pakkassunnuntain puunkaatohommiin kuului tällä kertaa myös makkaranpaisto nuotiolla. Kauas ei tarvinnut kotoa mennä, vaan hommat hoituivat ihan takapihalla :). Sen verran oli kylmä, ettei meinannut tarjeta grillaamisen jälkeen enää syödä pihalla. Aurinko oli jo laskenut ja selkä märkänä puuhommista. Tunnelmallista kumminkin.

Viime postauksen lapaset valmiina. Ovat oikein hyvän kokoiset, mahtuu vielä tavallinen lapanenkin hyvin alle, että näilläkin keleillä pärjää.

Lämpöä käsiin

Käväisin viikko sitten pikaisesti Lankamaailmassa ja heräteostoksena mukaan tarttui Scoppel Wollen Reggae lankaa. Lanka on 100%:sta merinovillaa ja mielestäni mukavaa ja joutuisaa kutoa. Syksyllä tein samaisesta langasta (joskin vihertävän värisestä) tumput, joista valitettavasti tuli huovuttamisen jälkeen hiukan liian pienet. Nyt ajatuksenani oli kokeilla hommaa uudelleen ja tehdä tumpuista hiukan isommat.

Näihin tumppuihin loin 14 silmukkaa per puikko. Lankaa meni kaksi kerää harmaata ja yksi musta. 

Ohje lyhykäisesti: 1o, 6n, 11o, 4n, 6o, 3n, 8o (harmaa), 4o (musta), 6o (harmaa), 4o (musta), 1o (harmaa), jonka jälkeen peukalo kerros edelleen oikein, 10 silmukkaa peukaloon, (harmaa), 4o (harmaa), 4o (musta), 6o (harmaa), 4o (musta), 6o (harmaa), 4o (musta), 6o (harmaa), 6o (musta), jonak jälkeen alkaa kavennukset loppuun asti (musta). Peukalon tein harmaalla 22 kerrosta + kavennukset. teen sellaiset yksinkeratiset kavennukset, vaikka useammasta osasta kavennetut olisivat varmasti nätimmän ja ainakin ilman huovutusta kestävämmät. Tarvii joskus opetella se toinenkin tapa kaventaa.

Uskoisin, että tämä versio kutistuu 40 asteen pesuohjelmalla mulle sopivaksi. Käteni on peukalon tyvestä keskisormen päähän noin 18 cm. Vähän mietityttää mahtaako musta lanka värjätä harmaan, mutta saas kattoo sit miten käy. Vielä on toisesta vanttuusta peukalo kutomatta ennen kuin saan ne pesuun.

Joululiina

... luonnonvalkoista Novita Huopanen lankaa, ja vakaa aikomus virkata langasta kuusenalusmatto.

No näinpä ei ainakaan vielä tapahtunut vaan...

 

Etsin kaappien kätköistä jotakin liinaa, mieluiten vaaleaa, ei liian isoa, suorakulmaista, joka sopisi marjaköynnöksen ja tuikkupurkkien alle ruokapöydän keskelle. Sopivaa ei löytynyt, joten tuli idea huovuttaa kuusenalusmattoa varten hankkimastani langasta liina. Netistä vaan etsimään ohjetta hommaan ja löytyihän sieltä ihan hyvä sovellettavissa oleva ohje.

Alle sopiva pala lakanakangasta ja siihen hahmottelemaan liinan reunoja kolminkertaisella langalla. Liinan koko valmistusvaiheessa n.120x30. Kannattaa huomioida valmiissa työssä muutaman sentin kutistuminen.

 Sitten vaan hahmottelemaan liinan keskiosaa. Voi laittaa haluamallaan tavalla, mutta tietenkin langan pitää ottaa reunoihin kiinni. Liian isoja rakoja ei kannata jättää, ettei liina mene helposti rikki. Itse halusin liinasta kevyen ja reikäisen.

Kun lankaa on tarpeeksi levitetään muovia (muovipussikin käy) liinan päälle, jonka jälkeen työ rullataan ja kiinnitetään narulla useasta kohtaa. Pötkylän päälle laitetaan vielä esim. ohut puuvilla sukka tai sukkahousun lahje. Sitten pesukoneeseen 60 astetta ja normaalipesuaineet. Pyyhe tms. mukaan koneeseen. Mulla liina huopui aika kovinkin kiinni lakanakankaaseen ja jouduin sitä repimään irti, ei kuitenkaan hajonnut. Silitin ja muotoilin hiukan kosteana. Se pää mistä aloitin rullaamisen huopui huonoiten ja jäi siksi muotoilun jälkeenkin noin sentin leveämmäksi kuin toinen pää. Hyvin pysyy koossa kumminkin. Nopea tehdä ja ihan oon tyytyväinen lopputulokseen.

Samaan tyylin voi sitten tehdä vaikka hartiahuivin, ikkunaverhon tai mitä mieleen tulee. Värejä voi käyttää useampia ja joukkoon voi laittaa myös villahahtuvia, niin saa osittain läpinäkymättömämpää (huh mikä sana, meniköhän ees oikeen) kohtaa.

Väriä syksyyn

Lapas innostus ei ota laantuakseen, tarviis varmaan kokeilla välillä väsätä sukkia. Käy yksitoikkoiseksi tää kohta, heh. Onneks värejä ja erilaisia malleja on niiiin paljon, mitä kokeilla.

Kissa kehrääväinen

Tänään ollaan mökkeilty Korppoossa. Mukava loppukesän päivä veneretkineen, saunomisineen ja uimisineen. Matkalla poikettiin Nauvossa vanhantavaran liikkeessä, jossa oli monenmoisia vanhoja aarteita. Kannattaa poiketa, jos Nauvossa käytte. Kauppa oli hyvin järjestetty ja hinnat oli esillä kaikissa tavaroissa. Siitä paljon plussaa. Kauppa sijaitsee Nauvon kirkkoa vastapäätä.

Kuvat ja otsikko eivät nyt ihan vastaa tekstin sisältöä, mutta kun ei tullut aiheeseen liittyviä kuvia otettua. Ekat kaksi kissakuvaa kuitenkin mökiltä. Uudet lapaset katin käsittelyssä.