Paluu muistoissa syksyiseen retkeen Teijon retkeilyalueelle Perniöön. Monta vuotta oli välissä, kun viimeksi siellä retkeiltiin, mutta muistot olivat mukavat, joten päätimme mennä uudelleen. Ex-tempore otettiin mukaan äidin pikkuinen Siiri koira. Vähän jänskäsin mahtaako pikkuinen jaksaa kävellä, mutta koira osoitti rodulleen luonteenomaisesti, että kyllä vaan iloisesti ja varmasti loppuun asti kaikkea tutkien ja ihmetellen. Toiset koiratkin Siiri kohtasi hienosti ilman haukkuja.
No yksi tosi ikävä juttu matkalla tapahtui liittyen toisiin koiriin. Kaksi naista oli liikkeelle viiden koiran kanssa ja koirista kaksi suurinta olivat vapaana. Yhden polun mutkan takaa sitten yksi koirista tuli meitä vastaan, juoksi haukkuen meitä kohti ja koko reissun hihnassa kulkeneen Siirin kimppuun. Koira pääsi puremaan Siiriä kahteen kertaan ennen kuin minä paniikiltani sain koiramme otettua syliin ja mieheni sai vieraasta koirasta vähän kiinni. Vasta tässä vaiheessa vieraan koiran omistaja juoksi huutaen paikalle. Onneksemme vieras koira ei ollut purrut kunnolla hampaitaa kiinni, vaan saaanut lähinnä suuhunsa vain Siirin karvoja. Mutta tosi tosi ikävä kohtaaminen oli. Toivoisin todella, että koiriaan vapaana ulkoilumaastoissa pitävät ihmiset ymmärtäisivät, että kilttikin koira voi vapaana ollessaan laumakäyttäytymisen iskiessä päälle toimia edellä kuvatun mukaisesti tai pahemminkin. Laumakäyttäytymisestä tapahtumassa varmaankin oli kyse koskapa vieras koira kulki neljän muun koiran ja kahden ihmisen etunenässä kohdatessaan meidät. Luonnollista koiralle, mutta hui miten hurjaa ja kurjaa muille!
