Uusi vuosi ja uudet kujeet...

Tai vanhatkin .... voihan se niinkin mennä. Aamulla herätessä oli maiseman huomattava valkaistuminen eilisestä tosi posittivinen ylläri. Tai no ei ehkä ihan yllärikään, olinhan säätiedotuksia seurannut. Täällä rannikolla olis sade voinut tietty tulla vetenäkin. Aamu meni pohtiessa, että mitäpä alkaisi puuhaamaan. Mies jopa kysyi, että etkö sä keitä enää aamukahvia? Olin vaan lueskellut lehtiä sohvalla ja mietiskellyt maailman menoa, mennyttä ja tulevaa. No nyt on jo kaksikin kuppia päivän mittaan juotu :).

Kuusesta riisuttiin koristeet ja se kannettiin ulos. Meillä ei suuremmalti ole varsinaisia joulukoristeita ollutkaan, jotenka aika pienellä se joulutunnelma meiltä lähti. Vielä tarttis imurilla vetäistä neulaset pois, mutta jumituin koneelle. 

Valkoisia tähtikoristeita, joita innostuin taittelemaan roppakaupalla, jätin vielä sinne sun tänne. Jotenkin ne ovat ihan ok, vaikka joulu menikin. Tuovat talvista tunnelmaa. Prisman alesta ostamani kuusenpallot laitoin vielä olohuoneen pöydälle vatiin. Tykästyin niihin niin, että haluan niitä vielä katselle hetken ainakin.

 Vielä olis pari päivää vapaata tiedossa ja sitten töihin. Huomenna menen elämäni ensimmäisen kerran maksulliselle kampaamokäynnille. Hui kauhistus, ihan jännittää ;), mielenkiintoista toisaalta ja ehkä jo oli aikakin.

Ihana lumi

 Täällä on niin kovasti ihasteltu lumista maisemaa. En muista olenko jo kertonut, mutta vietimme tosiaan tänä vuonna lahjatonta Joulua. Tai hyvä tarkoitus oli toimia näin, mutta saamapuolella se ei ihan onnistunut... No ihania lahjoja saimme ja tarpeellisiakin. Kiitokset niistä.

 

Yksi parhaimmista lahjoista oli kyllä ilman muuta tämä lumi, maisema on ollut ja on vieläkin aivan mahtava. Nämä kuvat ovat Joulupäivältä, tänää ainakin täälläpäin on pilvistä, mutta huomenna vissiin pitäis auringon taas näyttäytyä :).

 

 

Tunnelmia Joulupäivältä

Nyt on saatu nauttia talvisesta Jouluisesta tunnelmasta ihan hirmuisesti. Kamera on rapsähdellyt riittämiin, jotta vain voisi tallentaa edes osan kaikesta kauniista kuviinkin asti. Toki ne mieleen jäävät ovat tärkeintä, mutta on kuvilla oma osansa siinäkin. Huomattavasti helpompaa on palata vuosienkin päästä näihin tunnelmiin katselemalla vanhoja kuvia. Muistelemalla Joulua 2014.

Talomme sijaitsee aivan mahtavalla paikalla ison kallion kupeessa metsäisellä rinteellä. Voimme halutessamme retkeillä omalla pihalla, kuin olisimme keskellä metsää ja toiseen suuntaan katseltaessa olemme kuitenkin lähellä kotipaikkamme keskustaa ja sen valoja. Nekin muuten hämärässä hyvin kauniit.

 Keräsin kaikki lyhtymme ja kiikutin ne ylös kalliolle vievän polun varteen. Teimme korkeimpaan kohtaan nuotion ja grillaismme niinkin jouluista kuin makkaraa. Nautittiin kuitenkin myös ajankohtaan sopivasti lämmintä punaviiniglögiä.

Tammirinteen Joulua

Kuvat kertokoon tälläkin kertaa enemmän kuin sanat meidän jouluisesta tunnelmasta täällä Tammirinteessä. Aatto vietettiin äitini luona, joten Siiri koirakin pääsi kuviin mukaan. Tästä joulusta teki muistoihin jäävän palvelutalossa jo vuosia asuneen 88-vuotiaan mummini pääsy viettämään aattoa kanssamme. Hieman hän oli haikealla mielellä viettäessään ensimmäistä Joulua pappan poismenon jälkeen ja kuunnellessaan jouluisia säveliä nojatuolissa istuen ja halusikin syömisen jälkeen jo omaan sänkyynsä kotiinsa lepäämään. Kuitenkin tiesimme hänen odottaneen vierailuja jo aamusta asti kengät jalassa ja käsilaukku vierellä odottaen. Äitini soitettua hänelle tänään kuulumisia, oli hän ollut tyytyväinen ja kertoi aatosta jääneen hyvän mielen. Sepä se tärkeintä! Äitini soittaa äidilleen joka päivä ja käy hänen luonaan viikoittain. Hyvin usein mummille kuuluu hyvää, kun häneltä kysyy. Toivottavasti näin on oikeastikin, eikä hän vain halua olla aiheuttamatta toisille vaivaa ja huolta. Onni on suuri, että hän on saanut asua mukavassa omassa huoneessa hyvässä pienehkössä palvelutalossa, jossa hän tuntuu viihtyvän. Tietenkään se ei ole sama kuin asuisi ihan omassa kotona, mutta kun sellainen  asuminen ei enään terveydellisistä syistä onnistu niin tämä on ehdottomasti parasta. Turvallinen koti, jossa on apu tarvittaessa aina lähellä. Kiitokset siis kaikille vanhuksista huolehtiville sekä niille vapaaehtoisille, jotka heille aikaanne annatte. Olette tosi tärkeitä!

Pikkutalossa

Launtai on kulunut kotosalla leipoen ja siivoillen nurkkia. Tehden pikkujuttuja, joita ei vaan ole saanut aikaiseksi aiemmin. Tuntuu ihan sunnuntaille, mutta onneksi on lauantai vasta :). Kuvia pikkutalon tunnelmasta. 

Pikkujouluna

Huihai mitenkä huonoja kuvia, mutta ei mahda mitään. Pikkujoulua vietettiin meillä ex-joukkueeni kanssa rauhallisissa merkeissä. Ihan vaan syötiin, rupateltiin ja mentiin ajoissa nukkumaan. Poikkeuksellista tässä pikkujoulussa oli, että porukka jäi meille yöksi ja aamulla raahauduttiin seitsemäksi inventoimaan läheistä s-markettia. Siinä siis aikaisen nukkumaan menon syy.

Hankin yksiin toisiin kemuihin juurikin sieltä samaisesta s-marketista mustapohjaisia tähtiservettejä. Värisävyjä oli tarjolla moneen lähtöön ja pitkän pohdinnan ja pyörittelyn jälkeen päädyin mustiin. Valinta oli oikea, tykkään näistä.

Kortti pohdiskeluja

 

Liekö lumisade sekoittanut pään vai parin päivän flunssassa kotona makoilu, mutta pitkästä pitkästä aikaa palasin tänne blogin pariin. Olen pyöritellyt ajatusta lopettaako koko touhu vai jatkaako vielä. Blogini sisältö on koko ajan painottunut kuviin ja tekstit ovat lähinnä täytettä niiden ympärillä. Varsinainen sisältö teksteissä on jäänyt tosi pinnalliseksi. Itse kuitenkin kovasti tykkään vierailla blogeissa, joissa myös tekstit antavat kävijälle jotakin. Onhan se kaikessa niin, että jos ei itsestään anna mitään niin ei paljoa saakaan, mutta...  No tuollaisia ajatuksia on päässä pyörinyt, eikä aikaakaan blogin pitämiseen ole liiemmälti ollut. Tänä syksynä sain parin vuoden opiskelut loppuun ja palasin lentopalloharrastuksessani kotikonnuille, joten aikaa voisi tällä hetkellä taas liietä tännekin. Jos vaan sitä oikeesti haluan. En tiedä vielä.

Ihailen kovasti niitä blogisteja, jotka osaavat ottaa hyvälaatuisia ja tunnelmallisia kuvia, kirjoittaa mukaansatempaavasti ja jakaa meille ideoitaan. Näiden blogien pariin tulee jatkuvasti palattua, inspiroiduttua ja kokeiltua uusia juttuja itsekin. Jotenkin itseäni vaivaa tietty täydellisyyden tavoittelu ja keskinkertaisuus. Jotta nauttisin blogin pitämisestä enemmän haluaisin oppia lisää valokuvaamisesta, haluaisin tuntea, että mullakin olisi jotakin annettavaa toisille. Nykypäivänä tahtoo tää blogimaailma vaan olla jokseenkin täynnä. Myöskään en haluaisi joutua ajattelemaan myöhemmin miksi olen tuollaisia julkaissut.

No niin taidettiin karata tekstin otsikosta melko kauas, mutta halusin avata hiukan täältä poissaoloni syytä. Eilisen sängyssä kipeenä makoilun jälkeen olen tänään istunut tietsikalla ja tilannut tämän joulun kortit Ifolorilta. Viime vuonna tilasin kortit teksteineen ja kuorineen ekaa kertaa ja olin kyllä tyytyväinen. Aikaa kului korttihässäkkään sopivasti ja oli mukava lähettää kortti itse otetusta valokuvasta. Aiempina vuosina olen itse askarrellut tai maalaillut kortit ja täytyy todeta, että kun niitä muutaman kymmenen väsäilee niin siitä alkaa olemaan jouluilo kaukana. Tänä vuonna pähkäilin perinteisen punaharmaan ja viime aikoina silmää miellyttäneen tietyn turkoosin ja harmaan sävyjen välillä. Se kumpaan päädyin jääköön salaisuudeksi. Kuvat olen ottanut jo aikaisin syksyllä, jotta kuvaaminen oli helpompaa valoisuuden vuoksi. Ihme ja kumma tällä kertaa oikeesti sain kuvattua jo silloin, yleensä oon vaan suunnitellut tekeväni niin.

Lasista juhlatunnelmaa

Tunnelmallista joulua