Must on tullu...

Kutomis hullu, must on tullu...

Jo muutamina vuosina syksyn alettua on alkanut kutomisinnostus nostaa päätään. Kaivan esille puikot ja hypistelen vanhoja lankoja. Kaupoissa tsekkaan lankahyllyt ja mukaan voi tarttua jokin uusi kerä inspiroivan värinsä vuoksi. Kaivan esiin myös vanhat neulelehdet. Anoppi on tilannut mulle Novita lehteä ja se on kyllä ollut kiva. Periaatteessa mun kutomistaidoilla on tehty vaan lapasia tms. pieniä töitä. Tänä syksynä opettelin kutomaan villasukkia, joku mulle onkin jo vihjannut, että eiköhän noita sukkia ja lapasia oo jo tarpeeksi, kukakohan mahtaa ;). Mut hei siis mukava harrastus, rentouttaa, ja on ihanaa, kun saa jotakin kaunista valmista aikaan. Sen verran oon helposti kyllästyvä, että kaksia samanlaisia en kyllä koskaan viitsi tehdä. Aina tarvii keksiä jotakin erilaista.

Haluan kuitenkin aina oppia uutta ja haasteet sopivassa määrin on hyvä juttu. Niinpä tällä hetkellä kudonnassa on villatakki. Sen verran on jo valmista, että homma tulee valmistumaan, se voiko sitä käyttää onkin sitten eriasia.

Pandora ihastus

Ihastuin jo muutama vuosi sitten ystäväni Pandora rannekoruun. Ihailin sitä aina nähdessämme. Terkkuja vaan :). Parin vuoden opiskelujen päättymisen kunniaksi päätin sitten hankkia oman Pandora rannekkeen ja siihen mieluisen helan. Tykkään tästä kovasti ja olenkin käyttänyt sitä melkein päivittäin. Sopii mun mielestä arkeen ja juhlaan, vaikka onkin melko "massiivinen" koru niin silti siinä on myös sopivasti herkkyyttä. Tää on ihan mun lempparikoru tällä hetkellä ja muistuttaa mua uuden oppimisesta ja uskalluksen tärkeydestä. Ja tosiaan muahan tarvii siitä uskalluksesta muistuttaa, ikuista jännittäjää ja välillä pelkuriakin.

No mutta hei, vielä voi käydä osallistumassa aiemman postauksen arvontaan, aikaa huomiseen puoleen yöhön. Mulla menee viikonloppu jälleen ihanan urheiluharrastukseni parissa matkaillen, mutta palaan arvonnan voittajiin ensi viikon aikana. Kunhan oon reissusta palautunut. Voi ottaa muuten aikaa, heh. Ens maanantaina kävellään varmaankin aikast pökkelönä. Tervettä kipua kumminkin, jes!

Valmiina...

Aiemmin kutomisinnostuksen yhteydessä mainitsemani villatakki on vihdoinkin valmis käytettäväksi. Lämmin on ja tuli vielä oikean kokoinenkin, mutta valitettavasti olen aika paljonkin liian herkkä villan kutittavaisuudelle. Etenkin ohuen mekon tai paidan läpi pistelee, mutta josko siihenkin vähän siedättyisi käyttämällä. Tiedä siitä sitten, mutta ei tätä kaiken sen sormet kipeinä vääntämisen jälkeen oikein voi ihan käyttämättäkään jättää. Ja onhan tää ihan ihanan lämmittävä nyt näillä pakkasilla.

Tänää olis ohjelmassa loppiaiskaffettelua sukulaisten kesken sekä pitkästä aikaa lentopalloa, jee niin ootan. Liikuntaa ja joukkuekamuja en kyllä vaihtaisi.

Villatakki

 Alkaapi valmistumaan, jeee! Olin koko Joulukuun alun oikeestaa kutomatta yhtään, mut nyt ovat taas puikot olleet vauhdissa. Toinen hiha vaalmistui äskettäin, jotenka kohta saa uutta lämmintä päälle. Huomenna vaan kokoamaan villatakkia! On tästä sairastelusta jotakin hyötyäkin, kun ei muuta jaksa tehdä niin istuu sohvalla kutoo ja kuuntelee ylen puheohjelmia. Oon kuunnellut viime kesästä asti paljon luontoilta ja luontosuomi lähetyksiä ja nyt myös Olgan vieraana sarjaa. Tykkään Olgan tyylistä, tuntuu jotenkin niin aidolta ja rehelliseltä jutuissaan.

Hakusessa talvipopot

Koitan monesti parhaani mukaan lykätä välttämättömiä kenkähankintoja. Olen kyllä tiedostanut koko syksyn, että sellaset talvikengät tarvitsis hommata, joilla töissäkin pärjää lasten kanssa pihalla, mutta... Kenkien ostaminen on niin vaikeeta. Se, että löytäisi mieleisen näköiset, toimivat ja oikean kokoiset on melko mahdoton yhtälö. Tai siltä tuntuu. Nytkin tietty vaadin talvikengiltä liikaa. Se lisäks, että olisivat lämpimät ja loskakelin kestävät olis kiva, että niillä vois lähteä kävelylenkille ja esim. metsään tallustelemaan. En millään raaskiis ja haluis ostaa monia kenkiä eri tarkoituksiin. Vuosi sitten löysin hyvät talvisaapikkaat. Maksoivat kyllä, mutta oon ollu tosi tyytyväinen Riekerin alle polven saapikkaisiini. Niillä on hyvä kävellä vaikka koko päivän ja ovat karvavuorenssa ansiosta mukavan lämpimätkin. Mutta noi työssäkäytettävät hoh hoijaa!

Omistan varpaat, jotka jäätyvät tosi nopeasti. Oon tainnut niitä aika hyvin nuorena palelluttaa, kun kaverin kanssa piti hillua "kirkolla" (paikkakuntamme keskusta) pakkasesta huolimatta mahdollisimman pitkään. Muistan hyvin sen, kun ei millään olis halunnut lähtee kotiin, mut samalla jo vähän pelotti et varpaisiin, tulee kunnon paleltumia. Tuntuoa ei tässä vaiheessa ollut  varpaissa ollut pitkään aikaan. Töissä ei auta vaikka pitäisi pelkkiä villasukkia kengissä ja huolehtisi siitä, että kengät ovat riittävän tilavat, silti jalat jäätyy nopeasti. Olen kokeillut Kuomia, mutta ei toiminut työoloissa. Ja muutenkaan en oikeen tykkää Kuomien ulkonäöstä aikuisella.

Oliskos teillä vinkkejä hyvistä talvikenkä vaihtoehdoista. Kävin tänään kiertelemässä aleja ja koitinkin muutamia kenkiä, mutta ei oikein sopivia tullut vielä vastaan. Katsotaan, jos huomenissa jaksaisin lähteä Turkuun katsomaan, josko siellä onnistaisi ;). Flunssaa vaan pukkaa sen verran, että voipi huominen lähteminen jäädä. Tosi paljon tuntuu ihmisen sairastavan tällä hetkellä, kun tuttuja kuuntelee, höh!

Kevätmekko

Hankin sinivalkoraitaisen mekon viime keväänä, mutta on jäänyt tosi vähälle käytölle. Nyt oon keväällä käyttänyt sit jo yhden kerran ja ajattelin et tarvii kyl vaan pistää päälle useamminkin. Leggareiden kanssa ihan kiva ja keväinen juttu. Mekkoon/tunikaan kuuluu myös ohut nahkainen punosvyö. Vähän siitä tulee sairaala tai hoitsu fiilis, mut haitanneeko tuo. Töissäkin, kun melkeen hoitsuja ollaan, joskin terveiden parissa ;).