Keskikesällä

Pitkän tauon jälkeen...

Aika on kulunut kaikkialla muualla kuin tietokoneen äärellä. Sinänsä ihan hyvä, mutta blogi on jäänyt tosi vähälle huomiolle.

Takapihalla vieraili isokokoinen kauris. Oli niiin nätti. Oona sen ensin huomasi, höristeli korviaan ja kuunteli tarkkaan jonkin aikaa, kunnes siirtyi takaterassin toiseen laitaan ja katseli metsään. Sieltä se kaurin sitten asteli rauhallisesti kallion päällä ja pysähtyi tuijottamaan kissaa. Kissa tuijotteli takaisin ja me olohuoneen ikkunan takaa tuijotettiin myös.

Kesään on tähän mennessä kuulunut paljon liikuntaa. Beach-volleytä on tullut pelailtua, välillä jopa ihan rannan tuntumassakin ystävien mökillä. Pitkän talvilentopallokauden jälkeen on rentouttavaa päästä ulos hiekalle pelailemaan. Auringonpaiste on pelatessa tietenkin mukavaa, vaikkakin pilvinen keli on pelin kannalta paras.

TAKING IT EASY

Tänä aamuna istuessani sohvalla aamupalaa syöden (en siis koskaan syö pöydän vieressä  ;)), Oona kissa hyppäsi totuttuun tapaansa syliini kuuluvasti kehräten. Siihen vatsan ja rinnan päälle parkkeerasi itsensä naama melkein kiinni omaani ja hurisi onnellisen oloisena. 

Oona on kohta 10 vuotias. Löydettiin vähän aikaa sitten kuva, jossa Oona oli ihan pieni pentu. Kuvassa oli vuosi 2003. Oona on asunut meidän kanssa vasta kohta 3 vuotta. Sitä ennen oli miehen siskon kissa, mutta jäi meidän kanssa asumaan Tammirinteeseen, kun muutettiin tänne.

Oona, Onski-Ponski sylissäni kehräten mietin kuinkakohan kauan Oona vielä on täällä meidän seuranamme. Kissahan voi hyvinkin elää kaksikymmentäkin vuotta, eikä Oonalla ole elämänsä aikana ollut mitään sairauksia. Ainoa ongelma sillä on tuo ylipaino. Kerran, kun pohdin ääneen, että Oona elää varmasti pitkään niin mies tokaisi, että ei tolla ylipainolla. Niinpä!

Mutta toisaalta vastapainona sille Oonan elämänasenne on varmastikin kohdillaan! Se nauttii auringosta, sylistä ja rapsutuksista. Se ei turhia hötkyile, mutta tarvittaessa se on jopa ikiliikkuja Tildaa nopeampi. Käpälä käy uskomattomalla vaudilla, kun on jotakin kiinniotettavaa. Turhaa srtessiä ei Oona ota, muuta kuin imurista ja talvella ulos joutumisesta. Silloin menee hermot, kun Tilda oikein kiusaa.

Oona on nähnyt elämänsä aikana kissa kavereiden vaihtuvan kotonaan. Yhdessä veljensä Raidan kanssa se vietti noin seitsemän vuotta, kunnes Raita-Paita jäi auton alle :(. Nyt kaverina on Tilda ja ennen sitä oli Raidan lisäksi Norjalaistytöt Milli ja Hilma.

Syy miksi ajattelin kirjoittaa Oonasta, oli nimenomaan sen elämänasenne. Uskoisin, että se välittyy osasta kuviakin. Kotona olosta nauttiminen, vaan oleminenkin on tärkeää. Tietenkin sopivissa määrin, hih!

Kuvienkin myötä kesää ja auringon lämpöä odotellen! Nyt kun sataa isoja lumihiutaleita taivaan täydeltä.

 

Maisemia

Tutkiskelin vanhoja kuvia koneelta ja ajattelin koota postauksen eri vuoden- ja vuorokaudenaikoina terassiltamme tai ikkunasta napatuista kuvista. Talomme Tammirinne sijaitsee nimensä mukaisesti korkealla rinteessä. Kun ensimmäisiä kertoja oleiltiin täällä talossa, tuli usein vain pysähdyttyä jonkin ikkunan eteen ja ihailtua avautuvia maisemia. Nyt niihin on jo tottunut, ettei aina huomaa pysähtyä katselemaan. Välillä kuitenkin, kun luonto oikein näyttää kauneuttaan on pakko ihan kaivaa kamerakin esiin ja yrittää tallentaa edes osa kauneudesta. Valitettavasti kuvaajan ja välineistön heikkouden vuoksi ei kuvat tuo oikeutta aidolle maisemalle.

 

Kesällä puut peittävät näkyvyyden melko hyvin.

Loppusuora häämöttää...

...puuhommissa meinaan! Ollaan viime päivät tehty keväällä kaadetuista koivuista klapeja. Tai siis oikeammin sanottuna mies on tehnyt ja minä olen pinonnut. Itse kun en kirveeseen tai moottorisahaan koske, siitä kun ei todennäköisesti seuraisi ainakaan mitään kovin hyvää. Pieni kiinnostus kirveen käsittelyn opetteluun kyllä olis, mutta mun sähläystaidoilla taidan jättää sen homman muille.

Kun lähdin metsään puuhommin ja kun tultiin takaisin, oli Oona samassa paikassa samassa asennossa ottamassa rennosti. Voi vitsi tota kissan elämää. Ihan on hiukan rentoa juu! Melkein vois ärsyttää, jos ärsyttäis, heh!

 Marjanpoimintapenkkikin sai taas hiukan käyttöä. Ekat pakasteeseen laitettavat mustikat on saatu poimittua. Vajaa litra, no mut kumminkin alku sekin. Alla iloinen ulkotyöläinen :)

Yhtenä iltana huomasin yläkerran ikkunasta, että pihalle oli tullut taas vieraisille valkohäntäkauris. Katselin sitä hetken, kunnes se siirtyi alemmas pihalle ja omenapuunlatva alkoi heilua. Pakko oli lähteä pihalle katsomaan ja ottaa kamera varmuudeksi mukaan. Jos vaikka onnistais. Ja niin kävi, jee! Tuuli on mun eduksi ja pääsin tosi liki tuijien taakse, josta näpsin innolla kuvia. Lopulta kauris huomasi mut ja lähti juosten metsään.

Seuraavana päivänä istahdin hetkeksi pihapöydän ääreen ja yhtäkkii huomasin, että rusakkohan se sieltä tulee pomppien kohti. Ihan rauhassa se hyppi puolentoista metrin päähän minusta pysähteli ja jatkoi matkaa. Kivaa nähdä eläimiä näin läheltä ihan luonnossa. Kameraa ei tällä jälkimmäisellä kerralla ollut mukana. Enkä kyl varmast olis pystynyt mitään kuvia ottamaan, vaikka olisi ollutkin. Olin siinä niin näkyvillä, että en uskaltanut liikahtaakaan, ettei rusakko olis heti paennut pois.

 

  

 

Raparperin alla...

Mielessä ollut ajatus, suunnitelma, on nyt toteutunut. Pikkuinen laatikkokasvimaa on saanut alkunsa. Mielenkiinnolla seuraan lähtevätkö salaatit, persilja, tilli, porkkana ja herne hyvään kasvuun. Pari päivää meni suunnitellessa ja maata käännellessä ym.(oli muuten vatsalihaksetkin kipeät). Helteillä sai kastella ja nyt on niin kylmää, ettei varmasti tarvii odottaa pienten alkujen kasvavan yhtään enempää, heh. Saas nähdä millainen olo on kesän lopulla koko hommasta. Ihan turhaa, rikkaruohot valtasivat koko alueen, tai kivoja hetkiä ja nauttimista oman maan antimista. Ehkä jotakin siltä väliltä.

Jokin näissä "pienviljelyhommissa" on aina viehättänyt. Muistona lapsuuden kesistä ja kurkkupellon laidalla olemisesta on "hienot omat porkkanaviljelmät" pellon laitamilla (siis kasvi oli jotakin joka muistuttaa porkkanaa, ehkä ;)). Toinen muisto on kesäpaikan autotallin takaa kalliolta, jossa viljelin keltaisia maksaruohoja. Olivat niin hienoja kukkia.

Mansikat ja pensasmustikat kukkivat. Raparperi vastaistutettuna.

Taasen olis kiva arvonta, nyt SOL-13 blogissa. Kaikki pian osallistumaan! Palkintoina nämä hauskat kassit...

http://sol13.blogspot.fi/2012/06/nytarvotaan.html

    

Loma loppuu ja työt alkavat

Pitkä kesäloma on ohitse. Oli mukava olla koko kesä poissa töistä. Alkukesästä ajatteli, että onpa pitkä aika, mutta tosi nopeasti kesä meni. Onneksi kumminkin kauniita ilmoja on vieläkin, ja niistä voi nauttia myös töissä. Loman muistoksi laitoin tähän kaksi mielestäni kaunista kukkakuvaa.

Kesäistä tunnelmaa...

Kalifornianunikoita kukkaloistossaan. Siemenestä asti ulkona kasvatetut kukkivat heinäkuun alussa, vaikkakin ilmat ovat olleet viileät. Tarvitsee yrittää kerätä siemenet talteen niin voi istuttaa ensi keväänä taas. Nyt kukat olivat uusi kokeilu ja siemenet ostettuja.