Kuvat kertokoon tälläkin kertaa enemmän kuin sanat meidän jouluisesta tunnelmasta täällä Tammirinteessä. Aatto vietettiin äitini luona, joten Siiri koirakin pääsi kuviin mukaan. Tästä joulusta teki muistoihin jäävän palvelutalossa jo vuosia asuneen 88-vuotiaan mummini pääsy viettämään aattoa kanssamme. Hieman hän oli haikealla mielellä viettäessään ensimmäistä Joulua pappan poismenon jälkeen ja kuunnellessaan jouluisia säveliä nojatuolissa istuen ja halusikin syömisen jälkeen jo omaan sänkyynsä kotiinsa lepäämään. Kuitenkin tiesimme hänen odottaneen vierailuja jo aamusta asti kengät jalassa ja käsilaukku vierellä odottaen. Äitini soitettua hänelle tänään kuulumisia, oli hän ollut tyytyväinen ja kertoi aatosta jääneen hyvän mielen. Sepä se tärkeintä! Äitini soittaa äidilleen joka päivä ja käy hänen luonaan viikoittain. Hyvin usein mummille kuuluu hyvää, kun häneltä kysyy. Toivottavasti näin on oikeastikin, eikä hän vain halua olla aiheuttamatta toisille vaivaa ja huolta. Onni on suuri, että hän on saanut asua mukavassa omassa huoneessa hyvässä pienehkössä palvelutalossa, jossa hän tuntuu viihtyvän. Tietenkään se ei ole sama kuin asuisi ihan omassa kotona, mutta kun sellainen asuminen ei enään terveydellisistä syistä onnistu niin tämä on ehdottomasti parasta. Turvallinen koti, jossa on apu tarvittaessa aina lähellä. Kiitokset siis kaikille vanhuksista huolehtiville sekä niille vapaaehtoisille, jotka heille aikaanne annatte. Olette tosi tärkeitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti