Pikku Siiri on kasvanut hurjasti ja on jo mukava metsälenkkikaveri. Tänää käytiin aurinkoisessa syysilmassa lähimetsässä tallustelemassa. Tai minä tallustelin flunssaisena ja Siiri juoksi kymmenen metriä eteeni, teki täyskäännöksen, ja juoksi kymmenen metriä taakseni ja taas käännös. Voi sitä juoksemisen riemua.
Optimistisena otin korinkin mukaan, jos vaikka vielä löytäis suppiloita. Niitä on kyllä tänä syksynä ollut niin heikosti, että kori todellakin oli optimismia. MUUTAMA kuitenkin löytyi.
Ei taida olla vaikea arvata mitä näissä kuvissa yritetään saada ... Ei omenoita vaa niitä suppiloita. Siiri napsii niitä ihan suoraan maastakin. On kiire saada sienet kerättyä ennen kuin ne menevät parempiin suihin. Ihme otus tuo koira. Pelottaa vaan, jos joskus laittaa suuhunsa muitakin sieniä kuin näitä myrkyttömiä. Toistaiseksi ei onneksi ole viitteitä siitä ollut. Ne on ollu vaan ne suppilot kun ovat HERKKUA.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti