Mustaa rottinkia

Palmusunnuntaita ollaan Tammirinteessä vietetty kaikkea muuta kuin pyhän merkeissä. Vuorotellen on kädessä ollut maalisuti, lapio, talikko, rautakanki, mattopuukko ja lasta. Näkyvimpänä merkkinä tehdystä työstä ovat saadut käytetyt rottinkituolit, joiden ennestäänkin musta maalipinta oli hyvin kulunut ja kaipasi uutta väriä pintaan. Ajattelin ennen maalaus hommaan ryhtymistä, että mitenkä mahtaa onnistua rottinki kalusteen maalaaminen pensselillä, kun on monenmoista koloa ja pyöreää pintaa. Hyvin kuitenkin sujui, oikeestaan ihan loistavasti. Ei tullut valumia ja näiden tuolien pinta oli sen verran kulunut, että maali tarttui hyvin ilman pohjan hiomistakin. Tuolien uusi sijoituspaikka tulee todennäköisesti olemaan parvekkeella. Hiukan vielä päänvaivaa tuottaa tuolien istuinosa. Ennestään niissä oli pyoreän rottinkikehikon päälle ruuvattu pehmustettu lastulevy. Oikein ei vastaava ratkaisu kiinnosta, joten tarviis keksiä jotakin muuta. Kuvassa siis tyynyn alla ammottaa toistaiseks pyöreä reikä ;). Hetken miettisin pitäiskös kissoille huijaukseksi jättää tyyny tuoliin, mutta enpä viitsinyt, etteivät pikkuiset pelästy tai jopa loukkaa itseään.

Kurkkaa instasta tuolin lähtötilanne ennen maalausta.

Kiviaita

  Uudesta kasvimaan paikastapa löytyikin aarteita. Niitä ihania luonnonaarteita, joita onnekseni olen voinut vuosien aikana kaivella omalta pihaltamme ihan kiviaidan materiaaleiksi asti. Kiviaita on kaunis reunus rajaamaan puutarhaa metsästä. Se tuo myös kivasti ryhtiä rinnepihaan ja polveilee maan muotojen mukaan. Kesäisin saa/joutuu välillä saksilla napsuttelemaan nurmikon ja kiviaidan reunan siistiksi, mutta työ tekijäänsä kiittää. On se napsimisen jälkeen vaan niin kaunis!