Neljä vuotta ollaan nyt marraskuussa asuttu Tammirinteellä. Aluksi oli apua tunne. Pärjätäänkö? Osataanko asua omakotitalossa ja huolehtia siitä? Miten kodista tulee oman näköinen? Plus tuhat muuta mietittävää asiaa. Joo, tiedän, miksei vaan olla ja elää ilman jatkuvaa miettimistä. Päivä, viikko, kuukausi ja vuosi kerrallaan ja katsoa miten elämä sujuu. Sitä nyt kuitenkin sattuu omistamaan pään, joka pohtii, analysoi, miettii ja tuumii ja useinmiten aivan liikaa.
Kodissamme on ollut ja on vieläkin monenlaista pientä, mitä voisin laittaa toisin ajan kanssa, jossakin vaiheessa. Monenlaisia juttuja ollaan jo tehtykin. Mutta kuten kaikki tietää niin niitä on ja tulee aina olemaan. On kuitenkin ihanaa, kun saa jonkin mieltä häiritsevän asian eteenpäin ja jopa valmiiksi. Jo muuttoa harkitessamme tiesin, että haluan uudistaa makuuhuoneemme sisustusta selkeämmäksi. Seinillä oli beigepohjaiset ruusutapetit liloin ruusuin, ei ihan mun juttu ;). Kun oikea aika remontille tuli, niin se etenikin nopeasti. Tapetit pois ja valkoista maalia pintaan. Jes! Nyt niin viihdyn makkarissa. Muutama mustakehyksinen kuva, lyhtyjä ja viimekeväänä ulkopenkiksi nikkaroimistani penkeistä yksi sisälle. Enää ei haittaa jo hieman oransihtavaksi mennyt lautalattiakaan yhtään. Tuo vaan lämpöä tilaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti