Tammirinne

Tammirinne

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Lintutornilla

Vielä viimeinen lapin päivitys. Huomen aamusta suunnataan kohti kotia. Mukavaa on ollut, mutta aina on kiva kotiinkin palata. Tänään käveltiin vaivaiset kuusi kilometriä (mut ei olis enempää huvittanutkaan) lintutornille. Kiva oli tiirailla välillä suomaisemia. Aiemmin kun oltiin vaan katseltu metsiä ja tuntureita. Tässäpä teillekin siis pieni katsaus soiseen suomeen.






Eilen kiivettiin seudun korkeimmalle paikalle Noitatunturin huipulle. Taaperrusta kertyi noin 12 kilometrin verran. Illalla en enää jaksanut purkaa kuvia koneelta, joten tässä vielä muutamia eilisen kuviakin.



 Tuulen suojassa istuskellaan. Olipas kylmä.



tiistai 25. syyskuuta 2012

Päivän porot


Ollaan metsästetty poroja. Siis kuvausmielessä tietenkin ;). Aikast vaikeeta oli saada kunnon kuvaa, nämäkin heilahtaneita. Nähtiin muuten yks tosi valkoinenkin, mutta autolla ohi ajaessa vaan. 

Tänään kiivettiin ja kiivettiin ja kiivettiin. Tai siltä se tuntui. Lopulta päästiin Noitatunturin huipulle. Siellä oli niin kylmä, että pienissä puissa oli jääpuikkoja. 

Paikallisissa sanomissa kerrottiin porojen kärsivän sienipulasta. Kun sieniä on vähän, eivät ne saa kerättyä suurta rasvavarastoa talveksi. Porot muuten syövät myös punaisia kärpässieniä. Niiden ruuansulatus erottelee sienen sisältämät myrkyt.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Huipulla tuulee...


Ylöspäin käy tiemme näin...




Poratiden alkupäässä tavattiin parvi kuukkeleita. Rohkeina lintuina ne kävivät syömässä kädestä leipää. Yksi päätti maistaa leivän sijasta peukaloani, heh.










Tässä ei suinkaan ole kyse loukkaantumisesta tai muusta sellaisesta vaan maastoutumisesta lähelle kuvattavaa kohdetta tietysti. Siltähän se näyttääkin.


Ja huipulla tosiaankin tuuli, huh! Pipo ja huppu olivat tarpeen.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Luostolla...


Sunnuntain vaellus alkoi aurinkoisesti, huolimatta pilvistä taivaalla. Sadetta ei saatu oikeastaan kunnolla koko päivänä, vaikka siihenkin oltiin varauduttu.

Kuusirykelmä huipulla.





9 kilometrin jälkeen saavuimme vihdoin autiotuvalle. HUH! Sitä oltiin jopa jo vähän odotettu. Polku oli (siltä osin kuin sitä näkyi) hyvinkin kivikkoinen. Tuvalle päästyämme miehet tekivät pikaisesti tulet makkaran paistoa varten. Kiirettä piti, sillä takaisin oli pitkä matka, eikä aikaa auringon laskuun ollut liikaa. Hyvä jos edes tarpeeksi. Hölmöinä emme olleen lähteneet matkaan niin aikaisn kuin olisi kannattanut.

Lisää kuvateksti



 Laskevan auringon valossa...



Aika ei riittänyt paluuseen samaa reittiä, joten puolivälistä metsätaivalta laskeuduimme laskettelurinnettä alas ja kävelimme tietä pitkin viimeiset kilometrit. Riekolle oli käynyt huonosti keskellä rinnettä.


 18 kilometrin jälkeen kuu jo paistoi taivaalla. Ja jalat oli enemmän kuin väsyneet. Saapi nähdä miltä tuntuu huomen aamulla, heh!



lauantai 22. syyskuuta 2012

Pyhätunturin maisemissa


Sanoja ei näitä maisemia katsoessa tarvita, kuvat kertokoon puolestaan maisemien mahtavuudesta. Joskin todellisuus on vielä paljon paljon upeampi, kun kaiken suuruus ja värit todella pääsevät oikeuksiisa.




Tänään ollaan kävelty vajaa 15 kilometriä ja pysähdelty vähän väliä tuijottamaan kameran kanssa ja ilman ;).

 





Mun lempparikuva.


Putouksen solinaa....

Hmmm! Täälläkin on pöllöjä.






Huomisen seikkailuja odotellen!