Tammirinne

Tammirinne

perjantai 28. marraskuuta 2014

Syksyisellä retkellä Teijolla



Paluu muistoissa syksyiseen retkeen Teijon retkeilyalueelle Perniöön. Monta vuotta oli välissä, kun viimeksi siellä retkeiltiin, mutta muistot olivat mukavat, joten päätimme mennä uudelleen. Ex-tempore otettiin mukaan äidin pikkuinen Siiri koira. Vähän jänskäsin mahtaako pikkuinen jaksaa kävellä, mutta koira osoitti rodulleen luonteenomaisesti, että kyllä vaan iloisesti ja varmasti loppuun asti kaikkea tutkien ja ihmetellen. Toiset koiratkin Siiri kohtasi hienosti ilman haukkuja.

No yksi tosi ikävä juttu matkalla tapahtui liittyen toisiin koiriin. Kaksi naista oli liikkeelle viiden koiran kanssa ja koirista kaksi suurinta olivat vapaana. Yhden polun mutkan takaa sitten yksi koirista tuli meitä vastaan, juoksi haukkuen meitä kohti ja koko reissun hihnassa kulkeneen Siirin kimppuun. Koira pääsi puremaan Siiriä kahteen kertaan ennen kuin minä paniikiltani sain koiramme otettua syliin ja mieheni sai vieraasta koirasta vähän kiinni. Vasta tässä vaiheessa vieraan koiran omistaja juoksi huutaen paikalle. Onneksemme vieras koira ei ollut purrut kunnolla hampaitaa kiinni, vaan saaanut lähinnä suuhunsa vain Siirin karvoja. Mutta tosi tosi ikävä kohtaaminen oli. Toivoisin todella, että koiriaan vapaana ulkoilumaastoissa pitävät ihmiset ymmärtäisivät, että kilttikin koira voi vapaana ollessaan laumakäyttäytymisen iskiessä päälle toimia edellä kuvatun mukaisesti tai pahemminkin. Laumakäyttäytymisestä tapahtumassa varmaankin oli kyse koskapa vieras koira kulki neljän muun koiran ja kahden ihmisen etunenässä kohdatessaan meidät. Luonnollista koiralle, mutta hui miten hurjaa ja kurjaa muille!


 

maanantai 24. marraskuuta 2014

Marokkolaistyynyt

Mä kuljen aina jotenkin jälkijunassa kaikissa muotiin liittyvissä asioissa, on sitten kyse vaatetuksesta tai sisustuksesta. Nyt oon viime keväästä asti ihastellut marokkolaistyyppisia koristeluja musta-valko-harmaa linjalla. Ripaus tiettyä turkoosinvihreää ei tosin oo myöskään pahitteeksi. Aina kun nään esim. laattoja tai tapetteja, joissa nuo marokkolaiset kraafiset kuviot esiintyy niin jään niitä ihastelemaan. Pohdin, että kestäiskö ihastus aikaa vai onko vaan ohimenevä juttu, joka vuoden kahden päästä harmittaa, jos on vaikka tapetiksi johonkin seinään valinnut. No ei voi tietää...

                                                          (Laatta kuvat lainattu netistä)


Olen enenevässä määrin kuitenkin näitä juttuja ympärilleni haalinut. Keväällä mekko Seppälästä... syksyllä päiväpeitto ja vadin kokoinen kahvikuppi Indiskasta ja nyt oon pohtinut olohuoneen sohvalle paria luonnonvalkoista/beigeä tyynyt, jossa olis marokkolainen musta tai tummanharmaa kuviointi. Varmaankin sellanen neliskanttinen kuvio passais meille paremmin kuin pyöreä. Erilaiset metalliset tarjottimet ja sivupöydät viehättävät myös, mutta niitä en viitsi hankkia, kun en kerta mihinkään tarvitse.
Mielessä olis tehdä tyynynpäälliset itse. Ei mitään hajua onnistuuko edews sabluunan tekeminen, mutta uskon, että yritän ainakin. Tulis niin paljon halvemmaksikin tehdä itse, jos vaikka jäävät hetken sisustusjutuksi kuitenkin.

perjantai 21. marraskuuta 2014

Kortti pohdiskeluja


Liekö lumisade sekoittanut pään vai parin päivän flunssassa kotona makoilu, mutta pitkästä pitkästä aikaa palasin tänne blogin pariin. Olen pyöritellyt ajatusta lopettaako koko touhu vai jatkaako vielä. Blogini sisältö on koko ajan painottunut kuviin ja tekstit ovat lähinnä täytettä niiden ympärillä. Varsinainen sisältö teksteissä on jäänyt tosi pinnalliseksi. Itse kuitenkin kovasti tykkään vierailla blogeissa, joissa myös tekstit antavat kävijälle jotakin. Onhan se kaikessa niin, että jos ei itsestään anna mitään niin ei paljoa saakaan, mutta...  No tuollaisia ajatuksia on päässä pyörinyt, eikä aikaakaan blogin pitämiseen ole liiemmälti ollut. Tänä syksynä sain parin vuoden opiskelut loppuun ja palasin lentopalloharrastuksessani kotikonnuille, joten aikaa voisi tällä hetkellä taas liietä tännekin. Jos vaan sitä oikeesti haluan. En tiedä vielä.


Ihailen kovasti niitä blogisteja, jotka osaavat ottaa hyvälaatuisia ja tunnelmallisia kuvia, kirjoittaa mukaansatempaavasti ja jakaa meille ideoitaan. Näiden blogien pariin tulee jatkuvasti palattua, inspiroiduttua ja kokeiltua uusia juttuja itsekin. Jotenkin itseäni vaivaa tietty täydellisyyden tavoittelu ja keskinkertaisuus. Jotta nauttisin blogin pitämisestä enemmän haluaisin oppia lisää valokuvaamisesta, haluaisin tuntea, että mullakin olisi jotakin annettavaa toisille. Nykypäivänä tahtoo tää blogimaailma vaan olla jokseenkin täynnä. Myöskään en haluaisi joutua ajattelemaan myöhemmin miksi olen tuollaisia julkaissut.

No niin taidettiin karata tekstin otsikosta melko kauas, mutta halusin avata hiukan täältä poissaoloni syytä. Eilisen sängyssä kipeenä makoilun jälkeen olen tänään istunut tietsikalla ja tilannut tämän joulun kortit Ifolorilta. Viime vuonna tilasin kortit teksteineen ja kuorineen ekaa kertaa ja olin kyllä tyytyväinen. Aikaa kului korttihässäkkään sopivasti ja oli mukava lähettää kortti itse otetusta valokuvasta. Aiempina vuosina olen itse askarrellut tai maalaillut kortit ja täytyy todeta, että kun niitä muutaman kymmenen väsäilee niin siitä alkaa olemaan jouluilo kaukana. Tänä vuonna pähkäilin perinteisen punaharmaan ja viime aikoina silmää miellyttäneen tietyn turkoosin ja harmaan sävyjen välillä. Se kumpaan päädyin jääköön salaisuudeksi. Kuvat olen ottanut jo aikaisin syksyllä, jotta kuvaaminen oli helpompaa valoisuuden vuoksi. Ihme ja kumma tällä kertaa oikeesti sain kuvattua jo silloin, yleensä oon vaan suunnitellut tekeväni niin.