Tammirinne

Tammirinne

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Kasvissosekeitto


Yksikseen kotosalla sairastaen. Eipä oikein ruuanlaitto innosta, mutta jotakin pitäisi suuhunsa laittaa. Siis muutakin kuin leipää, kahvia ja mandariinia. Pakastimesta löytyi pelastuksena lämpimänruuan tarpeeseen kaupan kasvissosekeitto, jota tuunasin hieman viime alkukesänä pakastetuilla nokkosilla. Vähän paahdettua leipää sivuun ja siinä se. Tämän jaksoi flunssaisenakin tehdä. Vatsa sanoi kiitoksensa lopettamalla sattumisen.


Tein noin vuosi sitten itselleni pienen sisustuksen aarrekartan. Tai ihan vaan selailin lehtiä ja mietiskelin, että mihinkä suuntaan sitä voisi omaa kotiaan sisustuksen osalta viedä. Päätyipä ideatauluun muutamia ajatelmiakin. Lähinnä haeskelin tunnelmia ja värisävyjä, en niinkään yksityiskohtaisesta ajatellut. Huomaa hyvin, että se on tehty keväällä :). Kuva on nyt ollut vuodenpäivät väkerryshuoneeni seinällä ja siitä sitä on aika ajoin tullut vilkuiltua. Osan jutuista olen toteuttanutkin. Mahtaisiko olla kuvan päivittämisen aika? No se odottakoon terveenpää olotilaa ja oikeanlaista aikaa.


tiistai 17. helmikuuta 2015

Kurkistus kuistille...


Ihan ekana pakko sanoa, et nyt mä oon saanut tään blogin ihan sekaisin. Koitin muokkailla vanhojen julkaisujen tunnisteita yhteneväisiksi, ja jostakin syystä tää heitti osan vahoista päivityksistä listan kärkeen. Ei vaan ymmärrä ja korjattua en saa, hitsivie!


Mutta kevätaurinkon säteisiin. Ekaa kertaa tänä vuonna sain viikonloppuna avata kuistin pariovet ja antaa kevätauringon valon ja lämmön tulla sisemmälle taloon. Vitsit mikä voima tuolla auringolla on! Piti oikeen hetkeksi köllähtää sängylle loikoilemaan ja nautiskelemaan lämmöstä. Tildaa koitin houkutella viereen, mutta oli katilla ihan muut jutut mielessä. Poskia piti taas hieroskella jokaiseen kulmaan, tuolin- ja sängynjalkaan. Kevättärinnassa Tildallakin. Oon huomannut ettei tahdo ruokakaan sillä maistua talviseen tahtiin, katselisi vaan etenkin aamuisin pöydänkulmalla pihan tapahtumia. Jänskä juttu miten auringonvalo vaikuttaa.






Must on tullu...

Kutomis hullu, must on tullu...


Jo muutamina vuosina syksyn alettua on alkanut kutomisinnostus nostaa päätään. Kaivan esille puikot ja hypistelen vanhoja lankoja. Kaupoissa tsekkaan lankahyllyt ja mukaan voi tarttua jokin uusi kerä inspiroivan värinsä vuoksi. Kaivan esiin myös vanhat neulelehdet. Anoppi on tilannut mulle Novita lehteä ja se on kyllä ollut kiva. Periaatteessa mun kutomistaidoilla on tehty vaan lapasia tms. pieniä töitä. Tänä syksynä opettelin kutomaan villasukkia, joku mulle onkin jo vihjannut, että eiköhän noita sukkia ja lapasia oo jo tarpeeksi, kukakohan mahtaa ;). Mut hei siis mukava harrastus, rentouttaa, ja on ihanaa, kun saa jotakin kaunista valmista aikaan. Sen verran oon helposti kyllästyvä, että kaksia samanlaisia en kyllä koskaan viitsi tehdä. Aina tarvii keksiä jotakin erilaista.


Haluan kuitenkin aina oppia uutta ja haasteet sopivassa määrin on hyvä juttu. Niinpä tällä hetkellä kudonnassa on villatakki. Sen verran on jo valmista, että homma tulee valmistumaan, se voiko sitä käyttää onkin sitten eriasia.




Valopalloja


Muutama viikko sitten oli niin kaunista, kun maahan sateli ensimmäistä kertaa tänä syksynä kunnon kerros lunta. Nyt ollaan jälleen totuttuun tapaan täällä lounaisessa Suomessa saatu viettää aikaa keskellä pimeää ja etenkin märkää maisemaa. Ei muuta kuin kynttilöitä ja valoja palamaan. Oon muuten pitäny noita alakuvan pallovaloja ihan ympärivuoden roikkumassa olohuoneen verhojen päällä. Tykkään niistä kovasti. Nuo valot olen yli vuosi sitten tilannut Homenordilta ja ovat Happy Lightsit. Toiset pallovalot ostin Honkkarista kans samoihin aikoihin ja ne olivat jo alun alkaenkin tosi himmeät verraten noihin Happyihin. Tässä kohtaa hinta-laatusuhde piti paikkansa.


Toilet details


Mun lemppari wc meillä on ihan ilman muuta yläkerran toiletti. Varmaankin toi värimaailma on taas se juttu miksi. Oona katti tykkää nukkua vessan lattialämmöstä nautiskellen rahin päällä, joka niinkuin kuvasta näkyy on saanut melko pysyvän mustan karvapeitteen ;).

 



Pienempi villatakki


Ennen kuin uskalsin edes ajatella oman villatakkini kutomisen aloittamista väsäilin hieman pienemmän villiksen. Tämänkin mallin otin Novita lehdestä. Lankana lämmintä seitsemää veljestä. Ihan en ollut tyytyväinen lopputulokseen, ja varmaankin siksi takki majailee vieläkin käyttämättömänä meidän liinavaatekaapissa. En kehtaa antaa kenellekään tutulle, koska mun mielestä hihoista tuli jotenkin suhteettoman kapeat ja ne alkaa aika hassusti tosi kapeilta hartioilta. Myöskin kaulaaukosta tuli mielestäni liian pieni. On se nyt kumma kun ihan tein ohjeiden mukaan... ÖÖÖ... eipä taida oikeesti olla kovinkaan suuri ihme mun kutomisohjeiden lukutaidoilla ;).Noh harjoitus tekee... ainakin jotakin!


Ja hei juu, uusi kutomisprojekti on jo käynnissä. Sekin miniversio, kun oli niin kivanäköinen ja tykkään et saan suhtkoht nopeesti valmiiksi, hätähousuhun kun tahdon välillä olla näissä asioissa.



Pikkutuoli


Miehen lapsuuden tuoli on ollut meillä lähinnä ovenpidikkeenä mun väkerryshuoneessa, jossa punainenkaan väri ei ihan niin hirveesti pomppaa silmille. Nyt sovittelin sitä meidän remppakohteeseen ihan vaan hetken mielijohteesta. Tuli mieleen et oliskos suurikin rikos maalata tuoli vaikkapa mustalla???? Ei toi punainen sillee pahaväri ole, mutta noi ruusut kyllä ovat. Yäks!

Isoäidinneliöt in black



Hauskasen näköinen virkattu isoäidinneliöpeitto piristää muuten musta-valko-harmaata sisustusta :). Mulla ei tahdo kärsivällisyys riittää tallaisen peiton tekemiseen. Tuntuu, että neliöitä ei ikinä tule tarpeeksi ja sitten on vielä yhdistäminen. Pari kertaa on homma tullut aloitettua, mutta kesken on jäänyt.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Remppaeväät ja pakolliset puuhat




Viime viikon TO DO listalla oleva kissaruohon istuttaminen.... DONE! Jee sekä minä, että kissat tykkäämme. Viikonloppuna olin suunnitellut jatkavani ylläriremppaamme repimällä ex-työhuoneen seinistä loput tapetit, ihanan kamala aurinko kuitenkin hieman häiritsi suunnitelmiani, kun en millään voinut aloittaa roskastamista ennen kuin olisin siivonnut muun huushollin. Tosi järkevää!!!! Mutta te tiiätte kuinka tää kevät aurinko paljastaa kaiken pölyn, likajäljet ja roskat mitä vaan löytyy. Kaikkea en kyllä saanut pois mitä löytyi.


Nälkäkin yllätti työläisen. Jotakin helppoa ja nopeaa, mutta kuitenkin maistuvaa. Kookoskanakeittoa ja pakastimesta aiemmin tehtyä limppua leivänpaahtimen kautta pöytään ja suuta kohti. Samaa keittoa oon tehnyt useasti ja aina hiukan eri ohjeella summissa mausteita laittaen. Tällä kertaa pistin makean chilikastikkeen lisäksi tulisuutta tuomaan harissaa. Muuten keitossa on ihan perusaineksia maustamatonta kanaa, kookoskermaa, kanaliemikuutio, riisiä, maissia, parsakaalia ja pussillinen itämäisia kasviksia. Mausteena vielä edellisten lisäksi reilusti currya. Mukavan helppo ja nopea rempparuoka





torstai 12. helmikuuta 2015

Ylläriremppaa


Ajattelin vain repiä toimistohuoneen boordit pois. Mutta kuinkas kävikään. Hiki meinas pukata otsalle, kun tajusin ettei tää ollutkaan ihan vaan pikkuprojekti. Voi ahistus. Mut siis ei mitään kamalaa, mutta suunnittelematonta ja tietty aikaa vievää.

Kymmenisen vuotta talomme rakentamisen aikoihin oli kaiketi vielä pinnalla laittaa boordeja seinille huoneeseen kuin huoneeseen, muistan niitä itsekin harrastaneeni edellisessä ja etenkin sitä edellisessä kodissamme. Kivoja silloin, mutta ei enää! Täällä asumisaikamme noin neljä vuotta olen boordeja katsellut ja aika ajoin innostunut niitä irroittelemaan sieltä täältä (ruokailutila, olohuone, yläkerran aula, mun työhuone, makkari ja nyt sitten tää työhuone). Viimeisimpänä projektina viime syksynä oli käsittelyssä makuuhuoneemme, johon tehtiin täysi seinäremontti (suunnitellusti), irroitettiin tapetit ja maalattiin seinät. Lopputuloksesta oon tykännyt tosi paljon ... ihanan selkeetä ja neutraalia. Kuvia rempasta tai oikeestaan lopputuloksesta täältä klik.

Vasemmassa yläkuvassa on osa uudesta työhuoneesta. Lopulta siirrettiin kamat yläkerran toimettomana olleeseen huoneeseen, jossa mun mielestä tapetit ja boordi olivat siedettävämmät kuin muutoskohteessa. Mies kyllä meinasi, että mitäs sitten kun sä haluat repiä sieltäkin tapetit pois. Aarghh!!! Toivottavasti en ainakaan muutamaan vuoteen, näin ajattelisin.

Plussaa tossa uudessa työhuoneessa on ehdottomasti liukupeiliovet, joiden taakse on helppo kätkeä työhuoneen vähemmän kauniit yksityiskohdat. (lue paperipinot, värikkäät kansiot, tietsikat yms. mööpelit, jotka ei oo just nyt käytössä.) Vanhassa niitä ei ollut ja kattopalkit olivat esillä. Miikkana uudessa huoneessa huonompi maisema ikkunasta, huoneen käyttötarkoituksen muuttamisen aiheuttama piuhojen yms. uudelleen vetäminen. Ja nehän ei todellakaan oo mun osaamisaluettani ;).



 No niin siis, nyt ei pitänyt lähteä mullistamaan puolta meidän yläkerrasta, mutta niinpäs sitä vain kävi. Homma rönsyili sinne ja tänne ja kun oli aloitettu niin jatkettavahan oli. Nyt meillä näyttää kutakuinkin yksi huone tältä. Mitään selkeetä lukkoonlyötyä suunnitelmaa vanhan työhuoneen uudelle ilmeelle ei vielä ole eli katsotaan pikkuhiljaa, kun vanhat tapetit oon saanut ensin poistettua. Luultavimmin seinät maalataan, jollakin suht neutraalilla värillä. Tarvii katsella ideakuvia netistä :).


Kuvaa revittävästä tapetista boordeineen.




maanantai 9. helmikuuta 2015

Terveellisempää herkuttelua...


Taidan olla ikuinen sokerisyöppö, yäks! Makean mielitekoon löysin täältä blogimaailmasta ihan superherkun. Voi vitsit että on nannaa ja vaikka varmasti kaloripitoista onkin niin eiköhän kuitenkin se parempi vaihtoehto karkkien tai voilla leivottujen leivonnaisten tilalle. Aattelin siis jakaa tämän ohjeen teillekin. Kannattaa kokeilla :) Ohje löytyypi täältä klik. Voi sitten ainakin välillä tehdä, kun oikein tekee mieli herkkuja. Suosittelen ainaskin kokeilemaan :).









sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Väriä väriä...


Liilertävää tai mitä se nyt onkaan. Tästä kuvasta vois kyllä melkeen sanoa, että vaaleanpunaista, mut oikeesti liilertävää, hih! Pyörittelin eilen prismassa tulppaaneja pohtien hankinko niitä kotiin. Mieskin jo kysäisi, että pitäiskö hänen muistaa jotakin ;) Onko joku "juhlapäivä" mennyt ohitse? No joo, en kuitenkaan ostanut kukkia vaikka niitä ihastelin ja taisipa sillä olla tarkoituksensa. Ehtoolla kyläilemään tullut kaveri toi juurikin niitä samanlaisia, joita olin itsekin katsellut. Tää on tätä telepatiaa vissiinkin. Eikä muuten oo eka kerta ;).

Kukista innostuneena kuvailin vähän muutakin lilaa meillä. Joskaan Tilda ei taida täyttää värikriteeriä. Tuli vähän röhnäisiä toisesta sytykesatsista. Ei vissiinkään kannata käyttää hilepäällysteistä kynttilää näiden matskuna.

Mukavaa sunnuntaita!