TAKING IT EASY

Tänä aamuna istuessani sohvalla aamupalaa syöden (en siis koskaan syö pöydän vieressä  ;)), Oona kissa hyppäsi totuttuun tapaansa syliini kuuluvasti kehräten. Siihen vatsan ja rinnan päälle parkkeerasi itsensä naama melkein kiinni omaani ja hurisi onnellisen oloisena. 

Oona on kohta 10 vuotias. Löydettiin vähän aikaa sitten kuva, jossa Oona oli ihan pieni pentu. Kuvassa oli vuosi 2003. Oona on asunut meidän kanssa vasta kohta 3 vuotta. Sitä ennen oli miehen siskon kissa, mutta jäi meidän kanssa asumaan Tammirinteeseen, kun muutettiin tänne.

Oona, Onski-Ponski sylissäni kehräten mietin kuinkakohan kauan Oona vielä on täällä meidän seuranamme. Kissahan voi hyvinkin elää kaksikymmentäkin vuotta, eikä Oonalla ole elämänsä aikana ollut mitään sairauksia. Ainoa ongelma sillä on tuo ylipaino. Kerran, kun pohdin ääneen, että Oona elää varmasti pitkään niin mies tokaisi, että ei tolla ylipainolla. Niinpä!

Mutta toisaalta vastapainona sille Oonan elämänasenne on varmastikin kohdillaan! Se nauttii auringosta, sylistä ja rapsutuksista. Se ei turhia hötkyile, mutta tarvittaessa se on jopa ikiliikkuja Tildaa nopeampi. Käpälä käy uskomattomalla vaudilla, kun on jotakin kiinniotettavaa. Turhaa srtessiä ei Oona ota, muuta kuin imurista ja talvella ulos joutumisesta. Silloin menee hermot, kun Tilda oikein kiusaa.

Oona on nähnyt elämänsä aikana kissa kavereiden vaihtuvan kotonaan. Yhdessä veljensä Raidan kanssa se vietti noin seitsemän vuotta, kunnes Raita-Paita jäi auton alle :(. Nyt kaverina on Tilda ja ennen sitä oli Raidan lisäksi Norjalaistytöt Milli ja Hilma.

Syy miksi ajattelin kirjoittaa Oonasta, oli nimenomaan sen elämänasenne. Uskoisin, että se välittyy osasta kuviakin. Kotona olosta nauttiminen, vaan oleminenkin on tärkeää. Tietenkin sopivissa määrin, hih!

Kuvienkin myötä kesää ja auringon lämpöä odotellen! Nyt kun sataa isoja lumihiutaleita taivaan täydeltä.