Käytiin lauantai ehtoona äidin luona iltakävelyllä. Siellä odotti iso laatikollinen vanhoja kirjailtuja pyyhkeitä ja lakanoita. (Vain osa pystytttiin kantamaan mukana) Olivat menossa roskiin, jollen keksisi niille mitään käyttöä. Ja tottahan toki keksin, ei niitä missään nimessä voi pois heittää. Pitsit lakanoista talteen ainakin ja osasta pyyhkeistä vaikka kivoja tyynynpäällisiä. Tyynyt vois laittaa vaikka yläkerran sohvasängylle selkänojaksi.
Nimikirjaimet kirjailtuna kaikkiin!
Punaraidallisia.
Näissä vanhoissa liinavaatteissa aina miettii sitä tehdyn työn määrää, mitä joku on joskus tehnyt. Kenties talven pitkinä pimeinä aikoina pienen lampun valossa. Toista se on nykypäivänä. Nopeasti tehty ja huonosti kestävää. On mukava ajatus, että voi säilöä ja käyttää sellaista, mikä muuten saattaisi päätyä kaatopaikalle. Antaa niille uuden elämän. Olla aina ostamatta uutta. Siitä tulee hyvä mieli :) Ajatella miten tosiaan aikaa ja vaivaa, kenties suurta tunnetta on sisältynyt näihinkin vanhoihin pyyhkeisiin.
